Jatkoa Proton ostoreissuun.

Torstai-aamuna sitten päätettiin lähteä Hakemaan protoa Seinäjoelta. Niina nakkasi minut kuorma-autoilijan pihanan josta matka saisi alkunsa. Matkaa tehtiin jutellen niitänäitä, kaalinpäitä. 

Saavuimme Seinäjoelle n klo 11 tienoilla ja hyppäsin lavettiauton hytistä selvittämään että myyjän osalta homma oli kunnossa. autokuski jäi valmistelemaan lavettia ja minä hyppäsin Proton puikkoihin vietyäni loput asiapaperit lavetille.

Proto lavetin päällä valmiina köytettäväksiProto kipauaa lavalleKöytettyämme Proto Lavettiin, se kiskottiin vain Scanian päälle. Ja hiennostihna se sinne nousi. Tästä alkaa matka uuteen asutukseen.  Kävimme vielä paluumatkalla hieman virkistäytymässä Jalasjärvellä munkkikavin muodossa.Marssikynnys JalasjävelläProton maahnalasku PunkalaitumellaVähän kahden jälkeen päästiin proton uuteen sijaintiin. Ja ei muuta kun lavettia alas ja omalle paikalle riviin. No ei todellakaan. Hetihän sitä piti alka tutkia mitä tulil ostettua. Pienen kierroksen jälkeen aloin tutkia mitä kaikkea pitää "hetiaalkuun laittaa"

Listaahan vioista voisi kirjoittaa vaikka ja kuinka, mutta niinhän sitä pitää vikoja liki 40 vuottavanhassa autossa ollakin. Listaan tähän joitain puutteita jotka estävät esim puuhalapuilla ajelun: Jarrut, valot, pyyhkijät, pari ikkunaa, nastarenkaat alla, lavasta lähett irti palasia (vaherit lahot) Ilmaputsrikotelo irti kiinnikkeistään. Konesta kuuluu sivuääni, vaihdetta ei saa pakille kuin kuskin penkistä palan irti leikkamalla, jne, jne.

Lisää ensi alkutarkastuskertomusesta.

Selailin keäsälomalla netistä osia yamahaan ja jotenkin päädyin tori.fi:hin. Jostain syystä myös sormet näppäilivät hakukentään sanat "proto sisu". Keväällä oli jo muutama proto ollut tarjolla, mutta jostain syystä ostohousut eivät olleet alkaneet vipattaa. Mutta nyt vipatti. Oli sopivasti laittanut ylimääräistä tavaraa nurkista kiertoon ja saanut niistä hieman pesämunaa kasaan. Ja ne rahat huusivat uudelleen sijoituskohdetta. ja mikäpä olisi parempi sijoituskohde kuin vanha auto. joten ei muuta kun soittelemaan proton perään. 

Netistä saadun infon perusteella tämä yksilö oli jonkin verran "ehjempi" kuin muut joita olin kevään aikana tutkinut. Myyjä ilmoitti tosin että kyllä liikkuu eteen ja taakse, mutta tielle ei kannattasi lähteä. No sehän ei ole este lähteä koslaa katsomaan. Kesäloman aikana oli jo muutenkin ajeltu pitkin Suomea ja osin Norjaa, joten pieni lenkki Seinäjoelle ei enää varmaan haittaisi. Hyvällä tuurilla proton saisi sen verran parsittua kasaan, että sen voisi siirtää puuhalapuilla kotiin. joten sovimme myyjän kanssa että tulen katsomaan ja varasin reilust työkaluja (lue rautalankaa ja roudarinteippiä). Oikeasti mukana oli aika hyvin varusteita jarrujen rakentamiseen, sekä pikku sähkötöihin.

Starttasimme jyväskylästä aamuvarhain että olisimme kohteessa riitävän ajoissa mahdollisten korjaustarpeiden ja puuhakilpipäätöksen tekemiseksi, mikäli ostoakti tapahtuu. Kohteessa olimme  noin aamukymmeneltä ja katoksessa odotti varsin ryhdikkään oloionen proto. Olin saanut jo ennakkoon auton rekisterikortin jossa sanottiin laitteen olleen SA-1826, Sisu A-45 CI 3400. Apukuski alkoi kartoittaa autoa ja itse aloitin myyjän etsimisen.

myyjän kanssa kävimme läpi paperikatsastuksen ja hieman tarinaa miksi auto on myynnissä ja miten se on tänne joutunut. koska paperit vaikuttivat olevan kunnossa siirryin itsekin tuotteen äärelle. Sain apukatsastajan raportin jossa mainittiin esim ettei valot pala ja pyyhkijät eivät pyyhi. muutama muukin vika siinä listassa taisi olla, mutta ne on "pikkuvikoja, helppo korjata", kuten erääss elokuvassa jo todettiin. Puuttuvia lasejakin sasi melko helposti. Auton alla ei ollut juurikaan lätäkköjä mistään kemikaaleista, joten totesin siltä osin asian olevan melko hyväss kunnossa. Takarenkaan sisäpinnalla oli öljyä, joten jotkut tiivisteet hieman vuotavat. Moottori ja laatikot näyttivät siisteiltä ilman että ne näyttivät että niitä olisi juuri pesty. Tiesin että koneessa on ollut jumi ja ääni kertoi että jotain tehtävää moottorin tienoilla tulisi olemaan. kuuluuko ääni itse moottorista vai esin kompressorista, en vielä osaa sanoa. joka tapauksessa kompressori nostaa painetta hiukan hittaahkosti. Mutta eihän meillä olekaan tulipalokiire. 

Proto myyjän katoksessaPaikallaan olevan katsastuksen jälkeenkin auto näytti edelleen hyvältä puuteistaan huolimatta, joten koska olin tänne asti tullut meinaan koeajaa rotiskoa pihalla. Ei muuta kun etsimään vaihteita. Vahdekepinnuppina toimi 8-pallo, joten vaikka muistin vaihdekaavion nurinkurisuuden, oli vaihteiden löytäminen vaikeaa. Kosak auto ei pysynyt omilla jarruillaan paikallaan, vaan seisoin tullessani vaihde päällä, heitin ennen tutkimusta pyörien eteen kiilat. Vaihdettaetsiessä sai varovasti nostaa kytkintä ja todeta arvan osuneen jonnekin kolmos- ja viitosvaihteen tienoille. Ykkösen löytäminen oli juuri niin vaikeaa kuin mustin sen olleen jo ennen vanhaan sotaväessä. No entäs parilliset pykälät. No voin kertoa että se pakin löytäminen vaati samat manööverit kuin parittomien pykälien. Taisin jopa himan itsekseni nauraa kun huomasin kuinka paljon kuskin jakkarasta oli leikattu pois "pakin tieltä". No sieltä se vaan pakki löytyi ja ajokki heilahti parikymmentä senttiä taaksepäin. nyt apukatsastaja pystyi poistamaan kiilatalata ja pääsin matkaan. Ykkönen tai ehkä se oli kuitenkin kolmonen pesään ja kytkintä ylös. poenellä kenguruloikalla matkaan ja pysäköityjen kulkuneuvojen välistä vapaammale alueelle kokeilemaan vaihteita ja olemattomia jarruja. niin tosiaan autossa ei ollut takajarruja. Muttetujarrut hna ne pääosan muutenkin hommasta hoitaa, joten jarruteho oli testaamisen jälkeen kyllä riittävä, että voisin lähteä kotimatkalle. Vaihtamine ei ollut kovin helppoa liikkeessäkään. Vaihteet tahtoivat tuutata varattua ja päätinkin siirtyä tuplapojentaan. Näin jälkeenpäin olen muuten ihmeissäni, miten hyvin käsivaihteisella autolla ajo sujui vaikken ole omistanut manuaalivaihteista kohta kymmeneen vuoteen. No tuplla vaihteet löytyivät hieman paremmin, mutta kepin tarkkuus ei todellakaan mahdollistanut vielä jouhevaa vaihtamista. Eikä täällä kyllä pystynyt vaihteita loppun asti vedättämäänkään, joten totesin vain kaikkien vaihteiden toimivan ilman erillisiä sivuääniä. Tosiaan suurin ongelma onkin tuo vaihteensiirtomekaniikka, joka on varmasti väljä joka protossa. 

Lopulta hymykorvissa takaisin parkkiruutuun. Totesin kiesin olevan siinä kunnossa että voin ostaa sen, mutta niin paljoa minulla ei ole osia mukana että saisin sen tieliikenne kuntoiseksi. Siinä ei tosiaan toiminut kuin sotajarruvalo ja sekin paloi jatkvasti, jos välot käänsi sotatilaan... Appari alkoi selvittää saadaanko kyyti järjestettyä ja itse lähdin tapaamaan myyjää tinkimismielessä. jätän loput ostotapahtumasta dokumentoimatta liikesalaisuuteen vedotan, mutta toetean että ratkaiseva tekijä ostopäätökseen oli kyydin järjestyminen seuraavalle päivälle.

Kaupat siis tuli ja jatkoimme ostosseurueen kanssa matkaa kohti Punkalaidunta.

Tarina jatkuu noutoreisulla