Viime viikonloppuna tulikin käytyä ajelemassa pitkästä aikaa. Metsään pääsi molempina päivinä, vaikka välilä satoi ja paistoi yhtä aikaakin. Öljysihdin kierteet tuntuvat pitävän vaikka en uskaltanut täyttä momenttia vääntääkään. Taitaa olla 50N.
Tarkoitus oli kartoittaa viewrangerilla lähistön polkuja, mutta eipä niitä tarttunut logiin. Jostain syystä puhelin temppuilee ja ohjelma ei saagps-signaalia, vaikka kaikki muut softat pelaa moitteetta. Bootti auttaa, mutta edelleen joka kerta täytyy tarkastaa että nopeus alkaa näkyä kun kävelee lähtöpaikalla.
Sateesta johtuen joka potero oli vettä täynnä ja kun ei tuo taito, kunto sekä luottamus omiin taitoihin ole vielä niin hyvällä tasolla että uskaltaisi sokkona ylittää lammikoita ja kivikkoja, alkaa homma välillä puhalluttamaan. Väsymys aiheuttaa taas lisää arkuutta ja johdannaisena esim kaasun käyttö on väärää. Joko mopo stumppaa tai "meinaa" lähteä lapasesta. Jätetään nyt lapaset käsittelemättä ja todetaan että stumppaaminen tarkoittaa yleensä pysähtymistä hankalaan paikkaan. Eli joko helv**illinen mäki, polviin asti vettä ja mutaa tai kivikko vain muutamia mainitakseni. Löytyipä lauantaina sellainenkin mutaspoori jossa pyörä pysyiy vaihdepäälä käynnissä kura lentäen ja silti pystyssä paikallaan nököttäen. Muta yleensä juuri siinä kohdassa johon saapas olisi laskettava on kuoppa tai muuten vaan jalka ei ehdi maahan kun painopiste lähtee kallistamaan jommalle kummalle sivulle. Ja yleensä saa alkaa homman ruohonjuuritasolta uudestaan. Kun saa itsensä ylös on hienoa huomata että pyörä on kyljellään alamäen suuntaan, vätystää jo ajatuskin alkaa punnertamaan pyörää pystyyn. 110kg + polttoaine ~ 125kg hii-op! Onneksi fysiikanlakien mukaan homma helpottuu kokoajan mitä enempi painoa saa pyörien päälle. Ainut vaan että koko mopo meinaa karata samalla alamäkeen...
Viikonlopusta selvittiin kuitenkin kuivin jaloin (kiitos sealskinien) ja ilman vaurioita. Pyörä oli kyllä kurainen uittojen vuoksi, mutta kokemusta ja kilometrejä varsin hyvin. Tällä kertaa ei kädet eikä jalat olleet ne kipeimmät paikat, vaan selkä oli Maanatai-aamuyöstä aika jumissa. Mutta reipas kävely töihin ja hetki lämpöistuimessa avasi sen verran, ettei Tiistaina kotiin tullessa enää muistanut rasituksia.
Eli ei muuta kun tankkaus ja ajoa. Tarkoituksena kiertää lauantain ja sunnuntain parhaat pätkät trackerin kanssa jä jättää uiminen väliin. Ja koska reitit ovat jo vanhoja tuttuja, voisi vauhtiakin nostaa, eikös vaan?
Eli vauhtia pitäisi saada ylläpidettyä hankalissakin paikoissa. Ja vauhdin pito vaatii katseen siirtoa mahdollisimman kauas. Ja kyllä, ne hetket kun saa katseen kauas, kone syö pattia kuin kroolaaja altaassa. Parit mäetkin mentiin ylös niin että heilahti. Myös yksi hankala kivikko ylös kuin trial-pyörällä ikään. Ja lukemattomat metrit polkuja, kun ei tuntunut että kone vie miestä.
Mutta sitten se väsymys iskee ja virheet kostautuvat. Polvi on nyt auts, mutta edelleen polvi. Ei nuo bilteman polkkarit ole ehkä maailman parhaat, mutta nyt vain housussa pikku repeämä sen sijaan että koipi olisi ollut rattaan ja ketjun välissä.
Polvikaan ei ollut kipeä enne kuin pääsi kotiin. Mutta kyllä alkoi ankka-kävely kotipihassa. Hyvä että sai taas talin ovet kiinni ja pääsi mäen ylös. Kalustohuolto jäi ja varusteiden päältä saaminen oli melko haasteelista. Lopulta Sohvalle kylmäpussin kanssa. Enne nukkumman käyntiä sain vielä tukiteippauksen, joka varmaankin nopeutti humattavasti pahimman kivun ja turvotuksen poistumisessa.
Jos jotain positiivista pitäis loppuun sanoa, niin on siinä kyllä hienoja pätkiä tuossa lähimetsissä. Sain kartoitettua trackeriin oikeastaan ne polut jotka viiikonloppuna jäivät tallentumatta. Osahan täsätkin reissusat oli vanhaa tuttua. Märkää ja monin paikoin liukasta vielä oli vaikka viimeisesta sateesta taitaa olal jo pari päivää. Mutta on ne hienoja tunteita kun huomaa että on taas oppinut jotain. Katse ylös ja heti alkaa vauhti nousta. Vaikkakin välillä kivun kautta.
Nyt parannella vielä polveä pari päivää ja samalla pikku kaasutinhuolto. Samalla pitää tarkistaa kahvojen asento, kuin myös takajarrunpolkimen välys. Kytkin on edelleen oudon tuntuinen, onko siinä jotain vialla vai ei? jotenkin tuntuu että ei irroita, varsinkin kylmänä. Toisaalta taas välllä tuntuu kuin kantaisi ja voima ei välity takapyörään. En osaa sanoa, ja en viitsi nyt alkaa sitä purkamaan ,kun toimii kuitenkin jotenkin.