Olimme tänään ekaa kertaa Ardalin kanssa näyttelyssä. Siis näyttelyyn heti kun oli mahdollista ja ikää 7kk 2 pv. Sopiva näyttely oli katsottu alunperin isosiskon (Rós) varavalioitumisnäyttelyksi. No sitähän ei nyt sitten tarvittu, mutta matkaa lähdettiin silti koko porukalla.

\r\n

Matkaan lähettiin jo heti aamusta. Kellot oli soimassa sunnuntai-aamuna ennen setsemää. Aamiainen ei oikein maistunut kummallekaan koiruudelle, niin jännittävää oli... Eivät meidän koirat  kyllä ennenkään näyttelypäivänä mitään aamulla ole syöneet. Lähtöpisukaan ei meinannut tulla, lienee kö syynä jännitys vai kyydistä jäämisen pelko.

\r\n

Matkaa kisapaikalle oli melkein 200km, mutta se on ainakin tähän asti ollut vain hyvä asia. Koira ehtivät menttaalisesti valmistautua. Samat rutiinit Rósin kanssa on tehty jo niin monta kertaa, että niissä ei ainakaan mitään uutta ollut: Illalla kampeet kasaan, pöytä, häkit, paperit, muuta tarpeet. Autossa sitten koirille oma rauha lepäillä ja nukkua stressi pois. Meillä koirat matkustavat tila-auton lattalla, joten molemmille löytyy oma soppi minne vetäytyä. Matkan aikana teimme pari pysähdystä ja joka kerta selitettiin että vielä ei olla perillä, mutta kohta jatketaan matkaa.

\r\n

Lopulta saavuttiin näyttelypaikalle, jonne oli järjestetty hienosti parkkitila jäiselle pellolle. Näyttely oli kiva taimitarhan kasvihuone-kaarihalli Tuusniemellä, jonne oli kasattu jopa seitsemän kehää. Ja lisää oli toisessa vastaavssa halissa hieman loitommalla. Miinusta oli, etteivät liikenteenohjaajat tuntuneet tietävän muuta kuin suunnan jonne lähteä tallaamaan kohti kehiä. Olisi ollut hyvä tetää että häkit ja korat voi käydä tiputtamassa hallin laidalle. Nyt vedettiin jäisessä pellossa pöytää ja kahta häkkiä + muuta rekvisiittaa. Toinen miinus oli ilmoittautuminen, joka oli täysin toisella puolella näyttelyaluetta. Oli vissiin matkalla ollut myös jotain mielen kiintoista, kun niinalal mltei hiki  valuin kun kävin noutamassa herra pitähännän hallin ovelta ohjatakseni omaan häkkiin.

Näyttelyssä koiria kannattaa säästää muulta häiriöltä ja laittaa lepäilemään omaan häkkiinsä vaikka pa viltillä peiteltynä. Glennillö saatta mennä "ylikunnon" puolelle, jos koko päivän joutuu olemaan varuillaan muiden näyttelle asettajien toimintaa seuratessa.
Hyvissä ajoin tietysti kannattaa saapua, että saa hyvän paikan tukikohdalleen ja toisalta viime silaus turkkiin täytyy matkan jälkeen tehdä kehän laidalla. Meillä ainakin välijalan karvat pörhistetään ja peppu painetaan littaan.

Tänään kehät olivat noin tunnin myöhässä, joten aikaa jäin myös hieman harjoitteluun ,kun kehässä oli tauko vielä juuri ennen uljasta rotuamme. Mahdollisuuksien mukaan kehään kannaatt tutustua, vähintäänkin seurata josko jonkun namit on levinnet johonkin kohtan häiritsemään suoritusta. Myös joskun pieniä vahinkoja pääseen kehään ja esim juoksuisen nartun merkkaamat alueet voivat olla tosi vaikeita putkipäisille urhoille.

Tänään onneksemme kehät olivat hyvässä kunnossa ja halli muutenkin oli siisti eikä siellä esim kaikunut. Glennejä tänään oli ilmoitettu viisi ja kaikki olivatkin paikalla. Varsinaista kilpailua ei tänään saatu, koska jokainen oli omassa luokassaan. Olimme siis Ardalin kanssa kehässä kahdestaan. Jäljessämme tuli yksittäinen kilpaluluokan uros, joten emme kohdanneet missään vaiheessa. Sama jatkui nartuissa, Taimi, Peppi ja isosisko Rós olivat kaikki eri luokissa ja Rós ainoa ERI-glenni. Lisäksi vielä SA, joten sisko lähti ryhmiin.

Ardal on kehässä paikallaan välillä hieman höselö, mutta liikkeessä kuin juna. Seisomista ei ole oikeastaan harjoitelutukaan, joten kaikki liikkeet eivät tapahdu automaattisesti. Kaikkea voidaan harjoitella ja tämähän oli vasta ensimmäinen kerta....

Niin että miten meni? Voitte lukea arvostelun täältä. Tuomari hieman harmitteli Ardalin ikää. Lähinnä siksi, että jos koira olisi ollut junnu, sille olis annettu melkovarma sertifikaatti, nyt saatiin kuitenkin kunniapalkinto. Lisäksi saimme hyvää harjoitusta, olihna tämä itsellenikin vasta kolmas oikea näyttely.

\r\n

Kotimatkalla taas uni maistui. Myös ruoka upposi paremmin, vaikka Ardal kohteliaasti antoi sisaren syödä ensin. Luuliko saavansa palkaksi jotain juoksuiselta nartulta... 

Alla muutamia kuvia päivän esityksestä,

Janne Ja Ardal

\r\n