Missä

\r\n

Suomessa retkeillä voi kansallispuistoissa, valtion retkeilyalueilla, Lapin erämaa-alueilla sekä vaikkapa Kevon luonnonpuistossa.

\r\n

Kansallispuistot

\r\n

Kansallispuistoja suomessa on 35 kappaletta ja ne ovat luonnonsuojelualuita tarkoitettuina kaikille avoimiksi nähtävyyksiksi ja virkistysalueiksi luonnon helmassa. Puistot ovat Kolin kansallispuistoa lukuunottamatta Metsähallituksen hallinnassa. Kolin puistosta vastaa Metsäntutkimuslaitos. Kansallispuistot tarjoavat retkeilyyn kaiken tasoisia reittejä. Helpoimmat sopivat päiväretkiin ja vaativimmat kuten Lemmenjoen tai Urho Kekkosen kasallispuiston reitit vaikka kymmenpäiväisille vaelluksille. Kansallispuistojen reiteistä on usein saatavilla esitteitä ja reitin varsilla on opastetauluja sekä luontopolkuja, jotka helpottavat reitin suunnittelua sekä etenemistä maastossa. [1:17-19]

\r\n

Valtion retkeilyalueet

\r\n

Suomessa on seitsemän reitkeililyaluetta jotka ovat kaikki Metsähallituksen hallinnassa. Eteläisessä suomessa on kaksi aluetta: Teijo ja Evo ja Ruunaa pohjoiskarjalassa. Pohjoisemmassa oleva alueet ovat Oulujärvi, Hossa, Kylmäluoma, ISo-Syöte, Napapiiri ja Inari. Retkeilyaluiden reitit ovat aina merkittyjä - kävely ja hiihtoreittejä. Reittien varsilla on laavuja sekä telttailualueita. Reitien varrella voi olla myös vuokrakäppiä joihin voi majoittua. Esimerkiksi Napapiirin alue avautuu noin 20 km Rovaniemeltä koiliseen ja on käytössä ympäri vuoden. Alue sopiin niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin koiran kanssa vaeltajille. Inarin alueen maiseman muodostaa kristallin kirkkaat vedet ja hienot metsät. [1:19-21]

\r\n

Lapin erämaa-alueet

\r\n

Metsähallituksen ylläpitämiä Lapin erämaa-alueita on 12. Erämaalla tarkoitetaan vähintään kahdeksan kilometrin päässä tiestä olevaa aluetta jolla ei ole pysyvää asutusta. Näillä Euroopan suurimmilla erämaa aluilla ei yleensä törmää toisiin vaeltajiin, sillä alueet ovat hyvin laajoja. Nämä alueet soveltuvat lähinnä kokeneille retkeilijöille, koska erämaa-alueille lähdettäessä retkeily- ja suunnistustaidot täytyy olla erityisen hyvin hallinnassa. Alueilla ei yleensä ole merkittyjä reittejä tai autio tupia. [1:21-22]

\r\n

Luonnonpuistot

\r\n

Suomen 19 Luonnonpuistoa ovat suljettuja luonnonsuojelualueita, joilla ei saaliikkua ilman kirjallista lupaa. Poikkeuksen tekee Kevon luonnonpuisto, jossa saa kulkea merkityillä poluilla. Luonnon puistot sijaitsevat valtion mailla ja niitä käytetään luonnonsuojeluun ja -tutkimukseen. [1:22]

\r\n

Ennakkovalmistelut

\r\n

Kohteen ja reitin valitseminen

\r\n

Luonto antaa lukuisia mahdollisuuksia vaellukseen ja retkeilyyn. Merkittyjä reittejä on satoja kilometrejä. Maisemia ja vativuustasoja riittä myös varmasti jokaiseen makuun pitipä sitten puuttomista tai eri metsätyypeistä, soista, kivikoista, karuista maastoista, pitkospuista...
Retin suunnitelu on siis onnistuneen vaelluksen perusta riippumatta tehdään kö päiväretki vain usemapi päiväinen vaellus. REitin suunnitteluun maiseman lisäksi vaikkuvat plajon myös omat taidot, kunto ja retkeilykokemus. uudet reitit kannatt tutkia kartoista ja suunnitella vaihtoehtoisia reittejä yllätysten varalle jo ennen lähtöä. Reiteillä kannattaa pyrkiä käyttämään jo olemassa olevia polkuja ja aina suunnitella reitti ryhmän heikoimman jäsenen mukaan, oli kysessä sitten koira tai ihminen.
"Jos koira ei ole ennen ollut mukana kovin pitkillä vaelluksilla, ota huomioon sen kunto ja taidot vaativilla osuuksilla. Älä luota liikaa koirasi suorituskykyyn, äläkä omaasikaan."

\r\n

Kohde ja ajankohta

\r\n

Kohteeseen on hyvä tutustua jo enne ketkeä kotona. KArtasta voi hahmottaa alueen ja selvittää esimerkiski korkeuskäyrät, suo- ja vesialueet. Polut ovat retkeilijän turva, koska niitä pitkin pääsee yleensä nopeimmin perille.

\r\n

Vaelluksen suunnittelussa kannattaa selvittää ainakin seuraavat perustiedot:

\r\n

    \r\n
  • Kuinkapitkä vaelluksen on valmis tekemään ja paljonko aikaa siihen menee?
  • \r\n
  • Onko reitti rengasreitti joka palaa lähtöpisteeseen?
  • \r\n
  • Onko polut merkitty?
  • \r\n
  • Millaista maasto on?
  • \r\n
  • Onko reitillä erikoisosuuksia, esim. vesistön ylityksiä, riippusiltoja?
  • \r\n
  • Voiko reitin kulkea talvella ja onko se sallittua?
  • \r\n
  • Saako reitin varrelta juomavettä?
  • \r\n
  • Miten yövytään? teltta? autiotuvat? Saako koiran viedä sisään autiotupiin?
  • \r\n
  • Mitkä ovat riskit?
  • \r\n
  • Miten toimitaan hätätilanteessa? Terveyskeskus? Eläinlääkäri? Kuuluuko puhelin?
  • \r\n

\r\n

Retin suunnitteluun vaikuttaa myös milloin vaelukselle ollan lähdössä. Kesäkuu voi olla vielä viilleä, mutta heinäkuu voi olla jo lpäivisin tukahduttavan kuuma vaeltaa. Monet lähtevät kesää kuukausina kun sääolot eivät ole kovin vaativat, Lapin puuttomille paljakkatuntureille. Tällöin täytyy ottaa huomioon hyttystilanne. Elo-syyskuussa hyttysongelmaa ei enää ole. Syyskuussa Lapissa alkaa lisäksi ruska-aika, jolloin pimeä laskeutuu n klo 21 ja kohti loppukuuta aikaistuu jopa tunnilla. TAlvella vaellettaesa kantamukset ovat keveämmät, sillä ne voidaan pakata perässävedettävään ahkioon. Täytyy kuitenkin muistaa että keskitalvella hiihtäminen umpihangessa on hyvin raskasta. Muutenkin talvella koiran kanssa vaellettaessa kannattaa mieti kaksi kertaa, onko retki sen arvoinen. Paksuturkkinen koira kyllä selviää kylmässä liikkumalla, mutta ihmisen vyötäröön asti ulotuvassa lumessa koiran on todella raskasta kahlata.

\r\n

Kohdetta ja reittiä valittaessa kannatta ottaa huomioon myös siihen, kuinka paljon muita vaeltajia on todennäköisesti liikkeellä samaan aikaan samalla alueella. ELi jos kaipaa rauhaa luonnon helmassa kannattaa retkelle suunnata lomasesonkien ulkopuolella.

\r\n

Myös rajoituksia retkeilyyn sekä ilman koiraa että koiran kanssa on:

\r\n

    \r\n
  • Lintujen pesimäaika huhtikuun alun ja elokuun lopun välillä saaristossa. Tänä aikana koiran kanssa ei kannata nousta lintuluodoille. Lokit ja tiirat varmasti huomaa, mutta hautovat sorsalinnut ovat vaikeampia ihmisen havaita maasta. Siksi koira voi päästä niihin käsiksi ja emo saatt hylätä koko pesän. Poikasiaan varoittava lintu ääntelee terävästi ja nopeasti.
  • \r\n
  • Kesällä porojen vasomisakaan Lapin tunturit kannttaa jättä väliin.
  • \r\n

\r\n

Reitin suunnittelu

\r\n

Vaellettaessa, etenkin koiran kanssa, ei kannata tehdö sitovia suunnitelmia reitinvalinnassa etukäteen. Koiran kanssa ei voi koskaan tietää täysin miten se käyttäytyy oudossa ympäristössä. Koira voi lähteä matkaan innokkaasti ja jaksaa pitkäänkin, mutta toisaalta se voi energisyydellään uuvuttaa itsensä jo alkumatkasta. 10-15 kilometrin päivämatkaa rodusta, koosta ja iästä riippuen voidaa npitää ohjellisena. VAikeakulkuisessa tai muuten raskaassa maastossa tai säässä voi 10 kilometriä olla täysin riittävä isolle ja vahvallekin koiralle. Ladulla hiihdettäessä voi päivässä taittua jopa 20 km, mutta umpihangessa voi riittää 5-10 km.

\r\n

Matkanteko tuntuu aina ensimmäisenä päivänä kaikista raskaimmalta, ja kolmantena päivänä iskee usein väsymys. Kymmenen kilometriä ensimmäisenä päivänä niin koiralle kuin ihmiselle on raskasta, mikäli ei kotonakaan ole aktiivnen liikkuja. Aloittelevan kannaatta tehdä ensin pieniä päiväretkiä ennenkuin lähtee patikoimaan kymmeniä kilometrejä. Ensin tutuilla ja merkityillä reiteillä ja pikku hiljaa siirtyä pitempiin ja vaativampiin jos intoa riittää.

\r\n

Useampipäiväiselle vaellukselle kannattaa tehdä suunnitelma josta ilmenevät mistä ja minne vaelletaan, kuinka kauan ja mihin aikaan ollaan liikkeellä, vaellusmatka, maasto ja sen erityispiirteet. Yhtä tärkeitä on suunnitella lepopäivät ja erityisohjelmat. Alla esimerkkitaulukko:

\r\n

\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n\r\n

  1.päivä 2.päivä  3.päivä  4.päivä  5.päivä  6.päivä  7.päivä  9.päivä  9.päivä  10.päivä
Mistä                    
Minne                    
Vaellusaika (klo)  14-18  9-17  9-16  9-18  9-17  9-18  9-17  9-17  9-17  9-14
Päivämatka  6,5km  13km  10km  16km  8km  11km  8  9  13km  6,5
Maasto Polkuja kohti ensimmäistä tupaa Luontopolkuja, kalliojyrkänteitä, raskaita nousuja Kallion jyrkenteitä, kivistä  Luonnon niityä, tasamaata, pieni suoalue loppupuolella, lopuksi nousua Ympyräreitti, merkittyjä luontopolkuja, kanjonin ylitys, !!riippusilta!! paluu samaan tupaan  Ensin tasaisempaa, lopulta nuosu mont glennin huipulle Rauhallista etenemistä vaaramaisemissa  Aluksi helpompaa, loppussa jyrkkiä kivikkoisia laskuja  2.päivän reitti käänteisesti  1. päivän reitti käänteisesti
"Lepopäivä"  X    X    X    X      X
Tauot  Vasta leirissä, muutenkin totuttelua  Muutaman tunnin välein, ja nestetankkausta sään ja tarpeen mukaan \r\n

 Reilut evästauot ja nestetankkaus

\r\n

Illalla venyttelyä ja jalottelua omaan tahtiin, lihashuolto

\r\n
 Evästauot ja nestehuolto \r\n

Päiväretki, ruokailu luontokeskuksessa, Kauppa,

\r\n

Illalla vapaata jaloittelua, lihashuolto

\r\n
 Evästauot ja nestehuolto \r\n

Reilut evästauot ja nestetankkaus

\r\n

Illalla venyttelyä ja jalottelua omaan tahtiin, lihashuolto

\r\n
 Evästauot ja nestehuolto  Evästauot ja nestehuolto  Kotiin lähtö
Majoitus  autiotupa  laavu kota järven rannalla  autotupa autiotupa  Tupa  Kota  laavu  autiotupa  

\r\n

 Liian hidastempoiset ja helpot tai liian raskaat ja vaikeat reitit saattavat lopettaa vaellus harrastuksen ensimmäiseen kertaan. Sen takia on hyvä suunnitella reitti huolella eikä pidä alkuun haukata liina suurta palaa.

\r\n

Joistain reiteistä vaoi tulla vakioreittejä jonne palataan vuosittain ja jotkut helpot ja lyhyet reitit voivat olla hyvä vaikka uuden koiran ensimmäiseksi vaellukseksi. Koiran kannalta ei ole väliä vaelletaanko joka kerta eri reitti vai aina sama, tärkeitä on aina mukanaolo, kirsun kohdistaminen uusiin hajuihin, metsän eläineten tarkkailu sekä reippailu yhdessä oman lauman kanssa.

\r\n

Reitinvalinnassa täytyy myös ottaa huomioon koiran ominaisuudet ja miten se on totutettu tai todettu käyttäytyvän. On tietenkin poikkeuksia, jolloin koirakin ylittää itsensä, vaikka ensin jotain pelkäävätkin. Esimerkiski jos koiraa ei ole totutettu kulkemaan kapeita rappusia, se tuskin tekee sitä 200potaisessa laskeutumisessa reitillä. Lisäksi yli 20-kiloista koiraa ei oteta pelottavissa paikoissa niin vain syliin ja kanneta vaikkapa riippusillan yli, kuin pientä lajitoveriaan. Tietenkin rauhallinen ja kannustava asenne vaikeissa apikoissa luo varmuutta ja luottamusta, jolloin koirasi saatta ylllättää omistajansa ja itsensä suorituksellaan. Aina kannatta kuitenkin varautua vaihtoejhtoiseen etenemistapaan ongelmakohdissa.

\r\n

Varusteet

\r\n

Retkivarusteet kannaatta valita huolellisesti. rinkkaan ei mahdu kaikkea, joten vain tarpeellinen otetaan mukaan. Varustelistaan vaikuttaa myös vaelluksen luonne ja vaativuus esimerkkeinä yöpymissuunnitelmat: teltta,laavu, tupa taivasalla,..

\r\n

Perusvarusteisiin kuuluu rinkka ta reppu ta molemmat. Rinkka on ehdoton jos vaelluksella ei yövytä samassa paikaassa joka yö vaan leiri pystytetään aina eri paikkaan. Reppu ona taas päiväretkiä varten.

\r\n

Milloin

\r\n

 

\r\n

 

\r\n

Miten

\r\n

 

\r\n

 

\r\n

Lähteet:

\r\n

[1]Toivola, Minna: Retkeily koiran kanssa. Art House. 2007. ISBN 978-951-884-428-3